Saatiin onneksi heti maanantaiksi aika samalle ortopedille, joka leikkaisi Tuikenkin polven. Soittelin myös toiselle eläinlääkäriasemalle, mutta siellä meinattiin, että ortopedi ehtisi katsoa kuvia ehkä keskiviikkoon mennessä. Se riitti siitä saman tien. Tuttu ortopedi sen sijaan katsoi kuvat heti ja soitti itse kertoakseen uutiset. Mahtavaa oli että saatiin saman tien aika varatuksi, vaikka varmasti on kiireistä muutenkin. Onneksi sitä saa äänestää jaloillaan paikasta ja saada hoitoa paikassa, missä ollaan oikeasti kiinnostuneita.

Kuvien perusteella ortopedi sanoi, että murtumalinja on siisti, mutta viisto ja epästabiili. Paras hoito hänen mielestään oli lastoittaa varvas mahdollisimman liikkumattomaksi ja antaa parantua itsestään. Leikkaushoitokin olisi mahdollista, mutta se edellyttäisi murtumalinjan implantoimista varvasnivelen läpi, joka edistäisi nivelrikkoa ja silti tassu jouduttaisiin lastoittamaan. Ja koska Rieha on vielä nuori, niin varvasmurtuman pitäisi parantua helposti, kunhan murtumalinja saadaan suojattua jatkuvalta liikkeeltä 2-3 viikon ajan.

Niinpä edessä oli reissu Tampereelle, onneksi Vesalla on loma ja isäkin ehti lähtemään mukaan seuraksi. Itse odottelin töissä uutisia. Rieha oli rauhoitettu ja tassu lastoitettu ongelmitta. Varmasti oli Rieha ihmeissään, kun sitä taas kuskattiin edes takaisin ja taas laitettiin taju kankaalle. Onneksi se on niin reipas kaveri.

Tassu on siis nyt paketissa. Se on aina riskitekijä, joten paketti vaihdetaan uuteen 7-10 päivän kuluttua. Samalla murtuma kontrolloidaan. Paketin kanssa pitää vaan nyt olla todella tarkkana. Se ei saisi kastua, eikä liikkua, joten ulkoilua pitää rajoittaa. Rieha saa käyttää lastajalkaa, ainoastaan pidempi rasitus ja tietysti kaikenlainen riehunta on kiellettyä. Paketti hankaa jonkin verran ja sen takia ihotulehdukset ym. saavat helposti jalansijaa, jos se vielä yhtään kastuu.

Rieha oli eilen vähän vaisu reissusta kotiutuessaan ja meni tyytyväisenä nukkumaan häkkiinsä kauluri päässä ja tassu paketissa. Nukuttuaan omasta mielestään tarpeeksi, se päätti herätä siinä viiden aikaan yöllä touhuilemaan jotain häkissään. Kauluri hakkasi häkin seiniin ja penne heilutti häntää, jos se vaan sai yhtään huomiota. Oma herätyskelloni soi 5.45 ja voi että toinen oli iloinen, kun pääsi häkistä pois.

Kyllä me varmasti tämä kuntoutus selvitään ja oli niin lohduttavaa kuulla, että paranemisennuste on hyvä. Edelleen kiitän onneani siitä, että Rieha on niin järkevä ja tasapainoinen pentu, joten ei varmasti tule vaikuttamaan sen pääkoppaan millään lailla, vaikka joutuukin paitsiossa olemaan. Toki riehunnan rajoittaminen on oma lukunsa, mutta vastapainoksi täytyy kehittää sitten aivojumppaa.

Kiitos kaikille tsempanneille, eiköhän tämä tästä!