Päätin että jotain äksöniä pitää tälle viikolle saada kun agilitytkin on jääneet välistä kaikenmoisista syistä. Eikun hakumettään siis, Remmistä saatiin seuraksi Miia ja sakemanni Ronja sekä Elli ja karjakoirat Mio ja Katla. Päätin olla hurja ja ottaa kummatkin koirat mukaan puuhailemaan. Viiman kanssa edellisestä hakuilusta on kulunut lähemmäksi neljä kuukautta ja Tuike ei ole ikinä vieraiden kanssa kokeillut, oman perheen jäseniä se on leikillään silloin tällöin aina hakenut. Eli mielenkiintoista oli nähdä miten neideillä sujuu ;).

Hakupaikka oli sellaisen metsäautotien päässä etten sitten uskaltanut ajaa sinne autolla. Auto jäi sitten n. kilometrin päähän ja jouduin ottamaan koirat mukaan ja jättämään ne puuhun kiinni odottelemaan. Viimahan haukkui lähes taukoamatta kun olin muille maalimiehenä ja aluetta tallaamassa, T oli hiljempaa, mutta sekin välillä säesti siskon mielenosoitusta. Ei ehkä ihan parhaat lähtöasetelmat, mutta eipä sille mitään voinut.Tallattiin Ronjalle oikein kunnon alue, n. 150 metriä. He on jo hakuilussa ihan pro-pari, voittajaluokan kokeet jo siintävät.

Tuike pääsi tekemään koko porukan ekana. Otettiin ensin ihan makkararinkiä, niin että maalimiehet liikkuivat aina vähän eteenpäin ja syvemmälle ja vähän piiloonkin. T tajusi idean kyllä älyttömän nopsaan, alkuun se kävi pari kertaa aina minun luona tärpättämässä, mutta sitten pikkukoira paineli maalimiesten väliä häntä suorana "näiltähän saa namia, jee!". Ei siis mitään ongelmaa, tehtiin varmaan viitisen toistoa kummallekin puolelle keskilinjaa.

Kun makkararinki sujui noin hyvin niin T sai ottaa myös yhden maalimiehen näkölähdöllä. Maalimies näytti T:lle namipurkkia ja lähti metsään, käänsin koiran pois ja kun maalimies oli puun takana piilossa niin lähetin T:n etsimään. Neitihän meni ihan suorilta, täysiä ja reippaasti, maalimies löytyi aivan ongelmitta ja voi sitä iloa kun sai syödä herkut purkista. Tämä oli Tuikesta selkeästi aika hauska harraste, maalimiehiltä kerjäsi keskilinjalla vielä lisää herkkuja ihan innoissaan. Ihana kun sillä oli niin vauhti päällä, valkoinen pikkukoira vaan viuhtoi menemään :).

Ennen Viimaa teki Mio ja sitten pääsikin pikkuporokoira hommiin. Viima oli ihan intopiukkana, kiskoi minkä kerkesi kohti metsää, eikä paljoa kerinnut kuuntelemaan mitään käskyjä. Otettiin Viimalle kaksi maalimiestä, ekan lähdön se näki, toka meni sillä aikaa piiloon. Lähetin Viiman ekalle maalimiehelle, joka oli ison kiven takana piilossa. V lähti ihan täysiä mutta ei ihan suoraan, vaan kaarsi vähän oikealle, josta kuitenkin heti bongasi maalimiehen ja juoksi luokse. Kun hain koiran niin istui nätisti syömässä namipurkista ruokaa häntä heiluen.

Tokaan lähtöön V tarvitsi vähän varmistusta kun ei ollut nähnyt maalimiehen menoa. Koira lähti kyllä täysiä mutta pysähtyi parin metrin päähän pyörähtäen. Uudella käskyllä lähti painelemaan taas ihan täysiä ja meni maalimiehelle asti, mutta saman tien ohi noin parilla metrillä. Siitä lähti sitten vasemmalle ihan täysiä, maalimies jäi siis oikealle. Meidän hyvin irtoava pikkuporokoira juoksikin n. 100 metriä syvällä metsässä aluetta oikealle (pysyi siis kyllä koko ajan tallatulla alueella eli teki siis vaan ihan oikeaoppista alueen tarkastusta :D), jonka jälkeen palasi vissiin tokalla kutsulla keskilinjaa takaisin Ja koko ajan ihan täysiä juosten. Hauskaa siis oli ja irtoamisessa ei kyllä tässä lajissa ole ongelmaa :D, sen sijaan hallinta voisi ehkä olla parempi... Viima vaan tuppaa olemaan vähän sitä mieltä että kyllä hää itekin ne tyypit löytää :D. Mutta yllättävän nätisti kuitenkin tuli takaisin ja annoin sitten taskusta kunnolla palkkaa kun kuunteli. Uutta lähetystä varten siirryttiin vähän eteenpäin ja taas Viima lähti ihan täpöä eteen ja nyt kun vähän kaarsi vasemmalle niin löysi maalimiehen helposti. Pylly vaan heilui kun tulin paikalle. Palkkasin vielä itse keskilinjalla namipurkilla, ihan vaan että muistaisi myös ohjaajan merkityksen.

Mutta voi että oli kummallakin koiralla hauskaa. Mukava laji, pitäisi vaan saada useamminkin treenatuksi. Tuikekin oli niin pätevää neitiä ja Viimasta ehkä parasta on se että saa juosta metsässä.