Viima pääsi Tuiken jälkeen tekemään. Hienosti jaksoi odotella kentän laidalla, ei haukkunut juuri ollenkaan, istui vaan tarkkaavaisena. Sitten kun neidin vuoro tuli niin voi sitä iloa ja riemua, oli kyllä virtaa ja pomppua vaikka muille jakaa. Muut koirat ei kiinnostaneet kovinkaan paljoa, erityisesti oli kiva että pystui Hedda-serkun kanssa tekemään heti alusta noin hyvin. Pitääkin käyttää mustasukkaisuus-korttia koirien kesken useamminkin ;) ja samalla tuossa kentän laidalla odottelussa tulee hyvää treeniä esim. BH:ta varten.

Seuraamista tehtiin ensin ihan kunnon pituinen pätkä, koemaisesti. Tosi hieno, ihan loistava kontakti ja paikka. Käännöksissä pysyi hyvin mukana.

Luoksetulossa ei ollut ongelmaa, tuli täysiä, tosin hieman väljästi eteen, jota piti vähän korjata. Sivulle meno ok.

Ruutu oli ihan mahtava, hitsi sitä pienen koiran intoa! Kun saisi kuvan siitä lähdöstä niin se olisi ihan mahtava, voin kuvitella sen virneen koiran naamalla ja hetkellisen ajan pysähtymisen kun sinkoaa paikaltaan. Meni kyllä sellaista kyytiä ja tuli yhtä lujaa ja innoissaan takaisin. Käytin namialustaa alussa, mutta sitten jätin sen pois pariksi kertaa ja edelleen sinkosi ihan älyttömän hienosti keskelle ruutua ja pyynnöstä takaisin.

Maahanmenoja tehtiin peruutellen ja leikkien. Tosi hyviä, alkuun tosin koitti vähän fuskata ja jätti kyynärpäitä ilmaan, mutta nopeasti laski ne maahan kun palkkaa ei tippunut.

Luoksepäästävyyden teki Kiila-bortsun omistaja, joka on Viimalle vieras. Viimassa oli vähän liikaa virtaa ja alkoi heti heiluttamaan häntää kun ihminen lähetysi ja hieman meinasi nousta moikkaamaan. Antoi kuitenkin hyvin katsoa hampaat ja kympin suoritus se olisi varmaan ollut vaikka vähän pyllyä nostikin.

Paikkamakuu tehtiin Heddan ja Kiilan kanssa yhdessä, Viima oli keskellä. Ihan älyttömän hienosti makasi, vaikka ihana-Hedda oli toisella puolella ja Tuike vähän haukkui kentän laidalla. En tehnyt hirveän pitkää, ehkä n. minuutin puolentoista kestoisen. Oli kuitenkin mukavan rauhallinen.

Loppuun vielä yksi noutoesineen pito. Ottamisessa piti taas avustaa, sen jälkeen piti hyvin, peruuttelin muutamia metrejä ja pyysin koiraa mukaan, josta eteen istumaan ja luovutus.

Viimalla myös tosi hyvä treeni, hyvä mieli jäi ainakin ohjaajalle. Intoa riitti ja olisi jaksanut touhuta vaikka kuinka. Ajattelin ensin että on katastrofi lähteä kummankin kanssa tokoilemaan ilman autoa odottelupaikkana, mutta menikin yllättävän kivasti.