Käytiin eilen katsastamassa kenttä missä tuleva BH-koe pidetään (kai se täytyy nyt tunnustaa että sellaiseen ollaan mentyy ilmottautumaan jossain todella isossa mielen häiriössä). Kenttä oli nurmikenttä ja ihan litimärkä, muistutti lähinnä suota. Yleisen märkyyden lisäksi kentällä oli sellaisia 2x2 metrisiä lätäköitä, joihin jalka upposi nilkkaa myöten... Meillä oli vähän kiirus, mutta otin Viiman kokeilemaan miltä kenttä tuntuu. Ja ei, ei hyvä, se ei esim. suostunut istumaan perusasentoon märälle kentälle, ähersi vaan kovasti mutta takapuoli ei mennyt maahan... Toisaalta ei kyllä keritty sen kummemmin viritellä, uusi paikka jne., eli sekin vaikutti varmasti vireeseen. Mutta silti epäilyttää kyllä ihan täysillä tuleeko koko kokeesta yhtään mitään tuolla kentällä jos märkyys inhottaa koiraa noin paljon... Lisäksi kenttä oli tosiaan keskellä metsää ja Viima tuntui bongailevan myyriä kentän reunustalta kovasti, niiden kaivuuhan on Viiman ykkösharrastus... Kaikkeen sitä pitääkin ihmisen mennä itseänsä kiduttamaan, vakavassa harkinnassa on nyt mennäänkö paikalle ollenkaan vai perutaanko koko homma.

Illalla tehtiin kuitenkin vielä koko litaniat. Hihnassa seuraaminen oli hyvä, irti seuraamisessa tuli ekan suoran jälkeen taas pysähdysjäkki, sen jälkeen teki hyvin (mutta tuollaisella liike olisi kyllä mennyt nollille). Jättävät ja luoksetulo oli hyviä. Kaupan eteen jäämistä testailtiin eilen kahdessa eri paikassa. Alkuun meinasi haukuttaa mutta sitten hiljeni. Toisella kerralla ohi meni koirakin, eikä V reagoinut, eli sinänsä kivasti.

Mutta saa nyt nähdä, jännittää niin älyttömästi ettei todellista. Ihan hölmöä, mutta niin se vaan on, eikä siihen voi järjellä vaikuttaa... Tyhmää vaan kun se oma asenne (jännitys, epävarmuus) näkyy herkästi siinä suorituksessakin, vaikka kuinka koittaisi tsempata :(.