Uuden Canis-lehden innoittamana päätin että tänä vuonna oikeasti koitetaan treenata maastolajeja, ainakin jälkeä kun ne kerran on niin Viiman mieleen. Jutussa käsiteltiin keppi-ilmaisua ja sitä lähdettiin heti treenimään taas pitkästä aikaa. Keppejä vaan maahan ja katsomaan mitä tapahtuu eli vieläkö muistuu. No, Viima oli ihan täpinöissään kepeistä (se on nykyisin kaikesta noutoon liittyvästä ja kepithän tietysti liittyy noutoon) ja ekana koitti ottaa niitä suuhun. Pyysin kuitenkin maahan ja meni hienosti. Joka kerta parani ja nopeutui maahan meno, pikkaisen koitto vieläkin ottaa suuhun mutta ei varmaan taas montaa kertaa tarvitse kun muistuu varmaksi mieleen. Mietin kyllä että toisaaltahan sen voisi opettaa myös tuomaan kepit minulle, kun se on niin kivaa, mutta toisaalta taas se voi olla liian kivaa ja mulla on pian kepit suussa sinne tänne sinkoileva porokoira... Maahanmeno on ainakin varma, nouto on vielä niin sekopäistä hommaa että ei ehkä paras mahdollinen vaihtoehto, vaikka kivaa se varmasti olisikin.

Mutta nyt on julkisesti luvattu tämä jälkikuuri, toivotaan että se pitää oikeasti...