Parina viime päivänä ollaan touhuttu eri pituisia treenejä, pääpointtina hauskanpito (tottakai aina pitää olla hauskaa, mutta koitan kai sanoa että ihan pikkujuttuja ei olla hiottu, enneminkin luoksetuloja suoraan leluun, nopeita maahanmenoja ja seisomisia, seuraamista kesken leikin siepaten jne.). Olen koittanut myös kiinnittää siihen huomiota että koiruus olisi irti läpi treenin, siinä kehittyy lähinnä se oma usko ja muutenkin saa olla enemmän kympillä mukana kun ei olekaan hihnaa apuna. Viiman uusi superhieno kaninnahka on ollut kovassa käytöss, sinne kun laittaa vielä patukan sisään niin ei paljon pikkuporokoira voisi olla onnellisempi.