Laajavuoressa taas, paikalla oli kaksi muuta porokoiraa (Naru ja ihan uusi tuttavuus Miska, oikein kivan oloinen kaveri) sekä neljä lapinkoiraa (mm. Pessi, jonka kanssa koitettiin aiemmin käydä vähän lenkilläkin). Viimaa haukutti kovasti taas väliajoilla, sai oikein sellaisia haukkumishepuleita kun mitään ei tapahtunut (tai kun koitin saada sen antamaan pusua suulle...). Mutta innokkaasti se teki muuten ja tehdessään se oli suurimmaksi osaksi ihan hiljaa. Pidin sitä irti läpi treenin, upeasti piti kontaktin eikä yrittänytkään toisten luokse.

Alkuun tehtiin jättäviä. Viima esitti ensin koko porukalle miten ne tehdään, eli otettiin istuminen, maahanmeno ja seisominen. Sujui oikein mukavasti. Sitten tehtiin itseksemme noita lisää, vaihdellen esim. seuraamisen nopeutta, hitaasta kävelystä juoksuun. Maahanmeno oli varma koko ajan. Seisomaan jäi hyvin, mutta sai olla tosi tarkkana jos koitin mennä taakse, kääntyi nimittäin helposti mukana. Istuminen sujui alkuun hienosti, mutta kun tehtiin väliin maahanmenoa niin alkoi tarjoamaan sitä. Vahvistin istumista sitten ihan lyhyeltä matkalta ja sujuihan sekin sitten.

Seuraavaksi esiteltiin meidän noutoa. Ja sehän on siinä vaiheessa että Viima kyllä pitää esinettä hyvin, varmalla otteella ja tasan niin kauan kuin annan irti-käskyn. Seuraa sivulla ja voin myös jättää sen istumaan esine suussa, josta kutsuttaessa tulee hyvin eteen istumaan. Eli sinänsä ihan ok. Mutta edelleenkään se ei ota esinettä vapaaehtoisesti suuhun, vaan siinä pitää avittaa, ei paljoa, mutta kuitenkin. Sen jälkeen pitää kyllä ongelmitta. En oikein tiedä miten sen kanssa etenisi, pitää varmaan vaan jatkaa superpalkan kanssa noita pitojuttuja, josko se joskus tajuaisi että se on ihan itse otettava suuhun... Esineeseen hetsaaminen toimii jossain määrin, mutta sekin on aika epävarmaa ja saattaa sitten viedä kivan esineen jonnekin omiin touhuihinsa tai sitten sitten jos kysessä on joku kapulaan viittaavakin niin alkaa vaan haukkukonsertti, sen jälkeen kun esine on saalistettu tassuilla. Kotona ollaan vahvistettu lelunoutoa ja ihan kivasti tuo esim. vinkusiiliään. Samaan tyyliin olen koittanut saada sitä tuomaan esim. tunnarikapulaa, mutta ei, se menee siihen haukkumiseen. Sen sijaan avitettuna pitää sitäkin hienosti. Saas nähdä, millä vuosikymmenellä me tuo liike handlataan...

Itseksemme otettiin paljon seuraamista. Ihan vaan paikallaan kääntyilyä ja takapuolen käyttöä ja vähäb myös pidempää pätkää. Tosi hyvin V pyöri ja keksin myös uuden hyvä palkkaustavan pidemmille pätkille, joka ehkä pitää jännitystä Viimalle yllä. Eli yhtäkkiä lopetan seuraamisen ja laitankin sen siitä suoraan pujottelemaan jalkojen välistä. Tuntui kovasti innostavan Viimaa ja pyröi jalkojen välistä tosi innokkaasti ja nopeasti.

Paikkamakuu tehtiin koko porukka rivissä. Viima oli Pessin ja Narun välissä. Koirat maahan ja ylös yksitellen. Maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä, muuten makasi rauhassa ja levollisesti. Lopussa kun jo olin jo palkannut Viiman niin Pessi päätti tulla moikkaamaan mua ja V pikkaisen kommentoi, mutta ei jäänyt mitenkään häiritsemään ja olinhan sen jo vapauttanut.

Loppuun pujottelua seuraten. Viimaa aina pikkaisen ehkä jännittää vieraiden koirien ohittelu, kun joskus on joku päässyt vähän rähähtämään, joten ihan parasta seuraamista ei ollut, mutta hyvin se kuitenkin yritti ja palkkasin reippaasti. Sen sijaan kun seuruutin sen suoraan muiden koirien takaa niin seurasi tosi hyvin.