Väsytti kovasti pitkän viikon jälkeen ja mietin että lähdetäänkö Laukaaseen tokoilemaan. Olipa hyvä juttu että sain itseni raahattua paikalle, sillä kumpikin koira oli aivan makea ja treeneistä jäi todell hyvä fiilis. Hyvä treeni, parempi mieli, todellakin.

Viima teki eka. Sillä oli taas pienoinen halliahdistus, mutta olin julma ja pakotin sen sinne ja heti kun esittelin sille loppupalkan niin neitihän pisti ihan parastaan. Tehtiin kaikki liikkeet sitten loppupalkan kera, joko ketjuttaen useampaa liikettä putkeen tai vapauttaen pelkästään yhdestä liikkeestä. Pelaa kyllä tosi hyvin ja nostaa Viiman virettä juuri niin kuin pitääkin.

Seuraaminen: Alkuun meinasi tuottaa vaikeuksia mennä poispäin palkasta, mutta sekin alkoi sujumaan kun vaadin tekemään. Vasureissa oli pikkaisen jäkkiä, mutta kun en antanut lähteä niin alkoi niissäkin skarppaamaan ja saatiin tosi hyviä pätkiä.

Kaukot: Erinomaiset, tehtiin kerran koemainen ja ei ollut ongelmaa.

Nouto: Ensimmäinen oli niin sympaattinen yritys ettei tottakaan. Viima on nyt nyt oppinut hyvin sen, että se ottaa kontaktin kapulan heiton jälkeen, mikä ehkäisee varastamista tehokkaasti. Mutta maneesin möyhyyn uppoavaa kapulaa ei olekaan enää kovin helppo paikantaa kun sen kerran silmistään päästää ja raukka olikin ihan hukassa. Lähti kuin tykin suusta ja etsi kapulaa ihan tohkeissaan, lopulta pysähtyen hämmentynyt ilme kasvoillaan. Minun piti käydä näyttämässä kapula ennen ja johan neidin ilme kirkastui. Seuraavaan heittoon otin vähän lyhyemmän matkan ja kapula jäi paremmin näkyviin ja tuonti oli oikein hyvä.

Luoksetulo: Muutama läpijuoksu, palkka minun takana. Vauhti oli hurja! Sitten takapalkalla stoppeja. Vähän se meinaa liikaa toimia magneettina ja lähtö on tahmea, mutta stoppi on kyllä tosi hieno sen kanssa.

Paikkamakuu: Kahden muun koirakon kanssa pari minuuttia. Tosi hyvä, ei haitannut vaikka jossain ammuttiin läpi paikkamakuun todella kuuluvasti. Pikkaisen heilutteli häntää kun palasin, mutta kävin vielä kiertämässä sen takaa niin lopetti. Mutta oikein hyvä.

Tuike sitten. Miten voikin olla pieni koira intoa täynnä... sille on alkanut nyt tulemaan pientä ääntelyäkin kun ei meinaa pää pysyä kasassa kun on niin I-H-A-N-A-A kun pääsee halliin. No, se on kuitenkin hyvin hillittyä ja vähäistä ja mahtavaahan se on että intoa riittää. Muu häsäys sen sijaan meinaa olla välillä vähän ylitsevuotavaa, mutta eipä sekään mitään, ihanaa tehdä pienen valkoisen intopakkauksen kanssa hommia.

Paikkamakuu: Vähän epäilytti pistää innosta tärisevää koiraa heti makuuseen, mutta onneksi se on sillä varma. Tehtiin Iitun kanssa ja jätettiin koirat tahallaan aika lähekkäin. Neljä minuuttia ja Birgitta kävi loppuvaiheessa kiertämässä koirat. Tosi hyvä ja valpas makuu. Kun tulin takaisin niin Tuike ihan tärisi, mutta pysyi hienosti. Se on vaan niin jännää se paikallaan oleminen kun on niin paljon intoa.

Seuruu: Birgitta liikkuroi meille täyspitkän voittajan seuraamisen, vielä suht pitkän kaavan mukaan. Otin T:n hihnaan varmuuden vuoksi ja hetsasin loppupalkkaan oikein kunnolla. Ehkä vähän liikaakin, koska T alkoi vinkumaan ja tärppäämään aivan hullun lailla. T:lle loppupalkka tulee taskusta, koska kentän laidalla se on ihan liian iso häiriö ja meinaa aiheuttaa totaalisen kriisin. Kontakti oli kyllä tosi makea, eikä ääntäminen ollut todellakaan pahaa, se oli lähinnä alussa kun piti odottaa että milloin lähdetään. Lähdöissä tuli intohyppypomppuja, vaikka kuinka yritin jättää S:t pois kaikista käskyistä. Paikka ei seilannut kovinkaan pahasti, mikä on varmasti aika lailla hihnan ansiota. Eli kokonaisuutena:

  • tosi innokas seuraaminen
  • upea kontakti läpi seuruun
  • pikkaisen liikaa häsäystä mikä näkyi pomppimisena lähdöissä pienenä paikan seilaamisena
  • vire oli kuitenkin ihan mahtava, eikä merkkiäkään väsymisestä pitkässä seuruussa!

Metallinouto: Koemainen ja oli oikein nätti. Laukalla kumpaankin suuntaan, eikä epäröintiä nostossa.

Ruutu: Vähän samaa ongelmaa kuin parilla edelliselläkin kerralla. Eli hakee ruudun hienosti, stoppaa ja menee maihin ongelmittaa. Mutta sitten kohti kävellessä nousee ja koittaa vaihtaa paikkaa. Eli selkeästi ottaa vähän painetta, ei ehkä ole ihan varma onko kuitenkaan oikealla kohdalla? Tätä taas kerrattiin rauhallisilla kehuilla, samalla kierrellen ja kaarrellen ja lopulta palkaten maahan ruudussa.

Illalla vielä kaukoja sisällä. Hassua, että nykyisin isoin ongelma heti matkaa pidentäessä on ihan normaali istuminen. Upit ja maaahanmenot oli sen sijaan hienoja. Jumppaa, jumppaa, jumppaa...

-----------------------------------------------------

Ja koska nurmikko oli niin houkutteleva, otettiin vielä pujottelua irtokepeillä. Tein itse vähän Tuikkusen kanssa ja Vesku teki myös. Vähän katsottin sitä, että T:lle pitäisi antaa enemmän omaa tilaa keppien hakemiseen ja muutenkin pujotteluun niin heti sujuu paremmin. Silloin se myös tekee itsenäisesti, eikä tuijota ohjaajaa. Viima pääsi kanssa treenaamaan ja se oli ihan innoissaan. Sillä pujottelu on varma, kunhan sen pitää tarpeeksi mustavalkoisena. Kaikenlainen häsääminen ja soveltaminen ei ole sen makuun. Mutta mukava vauhti sillä on ja pujottelee varmasti loppuun, kunhan aloitus handlataan.