Aholaidassa ennen Viiman treenejä. Kuuma ja Tuike läähätti kuin pieni eläin, mutta ei tietenkään malttanut juoda juuri ollenkaan...

Rakensin ruudun valmiiksi. Taas hyvät valmistelut ja kävely kohti lähetyspaikkaa. Tuike ei kyllä katsonut ruutuun päinkään vaan tärpätti kohti minua. Pysähdys ja vielä vihjesanat ja haki katseella ruutua, jiten lähetin. Lähti hyvin ja juoksi ruudulle saakka, mutta viereen ja oli ihan pihalla. Pyysin takaisin ja uusi lähetys, nyt huomion vei ohi mennyt rullaluistelija ja jouduin ottamaan vielä takaisin. Kolmas lähetys ja keskusta ja lätkä löytyi, mutta meni maahan. Alkoi olla jo vähän vaikeaa ja koska T oli muutenkin kuumissaan eikä juossut täysiä niin lyhensin matkaa ja alkoihan se oikea paikka ja seisominenkin löytyä. Mutta jotenkin ei tänään lähtenyt ollenkaan. Saattoiko johtua siitä että peittelin lätkää jonkin verran ja sitten kun ei nähnyt sitä suorilta niin alkoi kehittelemään muuta. Pitäisi häivyttää se kokonaan ja otettiinkin sitten siirtelyjä ilman lätkää, eikä niissä ollut ongelmia.

Metallinouto: Vauhtia, suoraan namikupille. Eka oli hieno, haki vauhdikkaasti ja laukalla, mutta sitten kupille tullessaan pudotti kapulan jotenkin huonosti ja kompastui siihen. Sen jälkeen oli noutaminen tosi vaikeaa, ei meinannut uskaltaa ottaa sitä millään. Hirmuisella kannustuksella sain pari toistoa eli eiköhän siitä jäänyt kuitenkin ihan hyvä fiilis. Mutta toistoja, toistoja, pitää ottaa nyt aina ruuan yhteydessä.

Puukapulalla tehtiin perusasentoja, välillä parempia, välillä haki löysempiä, tarkkana saa olla.

Sitten kaukkarit. Voi elämän kevät. Tuike ei osannut istua sitten millään, oli ihan uskomattoman vaikeaa. Rupesi jo vähän hermoa kiristämään. Ehkä kuumuus vei kummaltakin parhaan terän pois. Alkuun teki lyhyellä matkalla ok, mutta heti kun pidensin niin ei tehnyt. Mietin että ennakoiko sitä että onko mulla nami kädessä vai ei (monesti se on, että pääsen heti heittämään kun istuu). Tehtiin sitten ihan peruutellen pelkkää istumista ja alkoihan se pylly menemään maahan, kiinnitin erityishuomion siihen että nami lentää vasta taskusta. Loppuun yksi koematkalta ja heti ekasta istumisesta vapautus namikupille, hienosti meni.

Ehkä oli vähän huono ilma ja kuumassa autossa oleminen oli jo läkähdyttänyt pikkukoiraa eikä keskittyminen ollut ihan täyttä. Viiman treenin jälkeen tehtiin vielä yhdet kaukkarit, koko litania ja oli ihan sairaan hieno! Pieni autossa odottelu oli tehnyt hyvää.