Tänään ajettiin Ladun majalle touhuilemaan. Tallasin Viimalle jäljen ja sen vanhentuessa käytiin lenkillä. Metsässä astuin muka lumihankeen, jonka alla olikin iso vesikuoppa. Tuloksena ihan litimärkä kenkä. Myös Viima kävi pyörähtämässä jäällä ihan rannassa ja pois tullessa jää petti sen takajalkojen alta (vettä siinä oli ehkä puoli metriä eli mikään hätä ei todellakaan ollut). Salakavala jää sai siitä hyvästä Viimalta komeat haukut. Ehkä seuraavalla kerralla se tietää paremmin ettei kannatta porokoiralle alkaa . Sopivasti jäävedellä virkistäyteenä olikin sitten hyvä alkaa treenaamaan.

Lenkin ohessa tein Viimalle vähän esineruutua. Esineinä oli tällä kertaa minun hanskat, kun ex tempore-etsintään ei oikein muuta ollut tarjolla, alueeksi tallailin sellaisen suht kapean mutta pitkän kaistaleen. Kyllä se vaan on taitava näissä nenänkäyttöjutuissa, kumpikin hanska nousi täysin ongelmitta n. 15-20 metristä. Tuonnissa meinaa herkästi tiputtaa paria metriä ennen minua, mutta tuo uudestaan pyytämällä tosi hyvin käteen asti. Tarkkana saa olla kehujen kanssa, ne saa otteen irtoamaan namin toivossa. Mutta tosi hienosti pelasi ja Viima tykkäsi, tätä pitäisi treenata enemmänkin.

Lenkin jälkeen Tuike tokoili:

Seuraamisessa paikkaa. Lyhyttä askelta, väliin pidempää, palkka jalasta kiinni. Tuike oli ihan tärpäti, tärpäti, mutta teki ok. Sivulle tuloja tehtiin ilman kapulaa ja sen kanssa. Myös tässä paikka hakusassa. Alkuun kädellä vahvistusta, sitten ilman. Kapulan kanssa olin tosi tyytyväinen, joutuu varmaan enemmän miettimään kun pitää kapulaa suussa.

Kaukkareissa häiritsi alkuun märkä maa ja Tuike nousi ekalla seisomaan kun ei halunnut vissiin istua märässä. Vaihdoin paikkaa pikkaisen kuivempaan ja sen jälkeen toimi ongelmitta. Palkkasin joku viitisen kertaa ekasta istumisesta, omaa matkaa vaihdellen.

Tunnarissa lähdin nyt piilottamaan yhtä kapulaa että saataisiin se nenänkäyttö pelaamaan. Lähtövalmistelut tein tarkasti ja kapulan piilotin heinikkoon. Ekalla kerralla oli niin hyvä kun en ollut huomannut että viereen oli jäänyt joltain tennispallo. No Tuikehan rykäisi suoraan pallolle ja toiveikkaasti lähti tuomaan sitä minulle. Kun en reagoinut mitenkään niin tajusi heti että homman ei pitänyt ihan näin mennä ja jatkoi etsintää, mutta tennispallo pysyi tiukasti suussa . Vasta kun haistoi kapulan kunnolla, niin pudotti pallon ja toi kapulan hienosti. Tehtiin vielä pari toistoa ja todella hyvää nenän käyttöä ja kapula nousi nätisti.

Loppuun hyppy. Märkä maa oli taas yök ja istuminen meinasi olla vaikeaa. Vahvistin sitä ja loppuun tehtiin kokonainen suoritus, joka meni tosi hyvin ja siitä suoraan loppupalkalle vapautus.

Sitten Viiman jälki:

Jälki oli n. 200m pitkä ja sisälsi yhden kulman oikealle. Vanheni tunnin ja maasto oli puista ja loppua kohden oltiin ihan rinteessä. Keppejä laitoin jäljelle 4, kaksi ekaa ja viimeinen olivat namipurkin päällä, kolmas ilman, ihan vaan vahvistukseksi kun ei sitä ilmaisua olla juurikaan treenattu .Viima oli ihan innoissaan kun pääsi autosta. Tehtiin auton luona vähän tokoa, että saatiin keskittyminen kohdilleen ja sitten kohti jälkeä. Vihjaisin että ollaan menossa jäljelle ja heti painui nenä maahan.

Annoin etsiä jäljen itse ja hyvin löytyi. Lähti tosi kivasti nenä maassa ja eka keppi löytyi helposti. Pysähtyi, mutta meni maahan vasta kun pyysin. Siitä taas hyvä lähtö ja kakkoskeppi löytyi yhtä varmasti, edelleen vahvistin itse sanomalla maahan kun tuli kohdalle. Kulmassa vähän haki ja teki lenkkiä väärään suuntaan, annoin itse miettiä ja löytyihän se oikea suunta. Kolmannen kepin löysi ja rekisteröi kyllä, mutta en kerinnyt sanomaan mitään niin jatkoi matkaa. Pyysin sen kuitenkin vielä ilmaisemaan ja palkkasin taskusta että saataisiin sitä vahvistusta ilmaisuun. Tässä vaiheessa multa pääsi liina irti, kun V lähti niin vauhdikkaasti jäljestämään ja sain siitä kiinni n. 20m ennen jäljen loppua. Siitä tuli vahingossa nykäisy ja Viima pysähtyi katsomaan minua. Vissiin ajatteli etten halua sen enää jatkavan, oli kyllä ihan häntä pystyssä ja katseli vaan että mitä hittoa. Lähti vähän ajan päästä jatkamaan ja viimeinen keppi löytyi, mutta halusi siitä lähteä suoraan mun poistumisjälkien perään, eli intoa jäljelle löytyy.

Aika kiva aloitus jälkikaudelle, varmaan saisi olla vielä pidempää ja vaativampaa että joutuisi vähän enemmän miettimään. Ilmaisua vaan enemmän treeniin, itse jälkeen on niin kova himo että kepit meinaa jäädä toisarvoiseksi. Myös oma reagointi niihin pitäisi olla selkeä, Viima kyllä rekisteröi ne, mutta pitäisi heti huomata ja vahvistaa sitä.