Vapaapäivä ja lähdettiin heti aamusta hallille treenaamaan koko porukalla. Ja olipa siellä kuuma... Kasvihuone kun mukavasti säilöö auringonlämmön, luoden kivan trooppisen ilmaston. Ja hiki virtasi! Kumpikin koira pääsi hommiin ja tosi mukavasti meni. Ohjasin itse Viimaa pitkästä aikaa ja olin ihan todella iloinen siitä, miten innoissaan se oli. Tauko on tehnyt hyvää ja ehkä tähänkin lajiin on löytynyt se luottamus tekemiseen, sen verran hyvin Viima nyt kuunteli ja teki. Hieno pieni, ehkä me vielä agiakin aletaan tosissaan treenaamaan. Vesan kanssahan se meni hienosti myös, mutta valitettavasti aikaa treenaukseen ei ole juuri ollut.

Tehtiin tälläistä rataa, sovelsin sen omasta päästä ja valmiina paikallaan olleista esteistä:

Viiman kanssa kun ei olla pitkään aikaan tehty, niin aloitettiin pujottelusta. Se sijui oikein kivasti kun sai taas idean mieleen. Putkeen meni ok, mutta päästessään ulos ja kohti puomia niin vauhti lisääntyi heti. Kiipeäminen kun on tunnetusti parasta Viiman mielestä. Hyvä alastulonkontakti joka kerta. Kolmen hypyn käännökset puomin jälkeen meni hyvin, pikkaisen hidasti vauhtia, mutta loppusuoralle tuli taas hyvää menoa. Itse asiassa todella pätevää. Tässä vähän makua menosta:

Tuikella oli intoa kovasti. Paikallaan pysyminen tuotti vaikeuksia ja pujotteluun otti alkuun niin kovat vauhdit, että painoi siitä reippaasti ohi. Eli 2-hypyn jälkeen piti ottaa kunnon haltuunotto, että meni pujoon oikein. Loppupätkässä ei ollut juuri ongelmia, puomin meni tosi pätevästi. 8-hypylle takaaleikkaus onnistui hienosti ja loppusuoralla sai tykittää. Tosin ohjaajalla alkoi kuumuudessa kunto loppumaan ja loppusuoralla en oikein enää jaksanut juosta ja ohjata, joten T paineli joka kerta putken väärään päähän, enkä jaksanut sitä alkaa korjailemaan hien virratessa. Ja Tuikkusen menoa:

Kummatkin teki myös keinua superpalkalla. Tuikkuselle viitisen toistoa, kyllähän se sieltä tuli. Viima meni ekalla aika lujaa ja pikkaisen sen jälkeen jännäsi, mutta se hakee niin hyvin minusta tukea, että tulee kyllä tosi kuuliaisesti kun vaan olen vieressä, oikein hyvä siis. Mutta parasta koko treenissä oli pussi. Sehän on ollut Viiman inhokki aina, se ei ole voinut sietää sitä, että pussi koskee sen selkää, eikä ole varmaan koskaan mennyt sitä kokonaan umpinaisena. Tänään neiti meni neljä kertaa ihan omin päin pussiin, yhtään ei pitänyt nostaa ja toinen oli niin iloisena suorituksensa jälkeen. Huvittava koira  , se on selkeästi miettinyt näitä juttuja omassa päässään sitten viime kerran.

Treenien jälkeen käytiin vielä lenkillä ja Viima veteli kunnon syysuinnit kylmässä vedessä. Tuikekin haki keppiä järvestä innoissaan.