Aamulla tokoa ja illalla agia, oikein kiva vauhtipäivä ja varsinkin kun kaikki treenit sujui hienosti. Kilpailevien rata näytti tänään tältä:

Tuikella oli hurja vauhti, se oikein kiehui radan reunalla kun muut teki rataa ja sitten kun pääsi itse vuoroon niin ärinä vaan kävi. Radan vaikeimmaksi kohdaksi meille muodostui A:n jälkeiset hypyt. Mun piti oikein kuvitella että ohjaan koiran 17-hypylle 3-hypyn jälkeen, että sain sen kääntymään 4-hypylle. Muuten se paineli iloisesti suoraan ja väärältä puolelta yli. Putkisuora oli yllättäen pikkujapsin mieleen, siinä sai painellä täysiä ja parhaiten sujui kun menin ekan putken yläpuolta ja tein persjätön ennen tokaa putkea. Takaakierto- ja välisätvetosuora meni tosi hyvin! Ja pujottelu, ohjasin meille vaikeampaa puolta eli vasemmalta, mutta se meni todell hyvin. Ekalla kerralla itse mössin ja lähdin liian aikaisin liikkeelle, jolloin viimeinen väli jäi välistä, mutta tokalla meni ihan nappiin. Ja se vauhti ja rytmi, tosi hyvä. Loppusuora oli hieno ja kun vielä lopetettiin 17-hypyn jälkeen mutkaputkeen niin mikäs sen kivempaa.

Tosin tämä rata ei auttanut meidän putkiongelmaa, väliajoilla ja aina kun lähdin esim. alkuun, niin Tuike juoksi putkia hullun kiilto silmissä. Yhdessä vaiheessa se esim. juoksi mutkaputken kaksi kertaa peräkkäin, ennen kuin lähti mukaan. Putkihullu, mikä putkihullu... Minna sanoikin että mun pitäisi ottaa se aina haltuun jos meinaa mennä putkeen ja palkata ruhtinaallisesti kun tulee mun luokse putken sijasta. Tottahan se on, nythän se palkkaa itse itseään iloisesti.

Mutta sairaan kiva treeni, ja tekemisen meininki. Käytiin treenin jälkeen vielä lenkillä Nannan ja Iivo-käppänän kanssa. Viimasta Iivo oli ihana, se niin tykkää pienistä poikakoirista. Viima fiksupää bongasi lenkillä myös metsästä kuolleen variksen ja ystävällisesti esitteli sen myös Tuikelle. Kiva reissu sekin tästä huolimatta!