Ollaan oltu koko viikko Laukaassa talon ja koiran vahtina. Treenaus on jäänyt vähemmälle porukassa, mutta itseksemme ollaan kyllä touhuiltu. Tuikkusen kanssa ollaan keskitytty seuraamisen liikkeellelähtöihin sekä perusasentoihin eri tilanteissa, jos niihin saisi vähän enemmän järkevyyttä. Viikonloppuna olisi taas koitosta edessä, saas nähdä miten käy. Toivotaan että ilmat olisi nyt edes suht ok eikä vettä sataisi.

Viima on ollut aivan sairaan villinä, iltaisin se haluaa riehua ja hyppiä vaikka kuinka ja nälkä on aivan pohjaton. Useampana päivänä olen joutunut kieltämään neiti Viimaa haukkumasta pöydällä olevaa ruokaa tai sitten jossain hyllyssä olevaa ihanaa lelua, joka pitäisi juuri nyt saada itselle keinolla millä hyvällä (ja isoon ääneen huutaminen taitaa olla Viiman keino numero yksi). Reaktio kieltoon on sellainen sympaattinen ihanaa-että-tulit-vihdoinkin-pyllynheilutus ja vihjaileva katse ja hypähtely kohti ruokaa tai lelua. Ja ei, Viima ei elä nälässä, ruoka-annokset ilmankin on olleet sellaista hevosen luokkaa. Ja leluillakin se saa leikkiä. Tuota intoa ollaan nyt hyödynnetty noutojutuissa, ihana lelu tipahtaa leuan alta vasta kun V pitää kapulaa suussaan ja tuo sen eteen perusasentoon. Toimii kyllä aika kivasti, lelu nostattaa viettiä siinä määrin että inha kapula ei haittaa ja voi sitä onnen päivää kun saa riehua lelun kanssa. Yksikään vinkuleluista ei enää vingu, mutta se ei Viimaa haittaa, sille riittää pelkästään se että sisällä oleva muovinen vinkuosa naksuu kun sitä puree. Ei tää taida ihan järkevä aina olla...