Olipas taas alkuun sellainen taistelu ettei todellista. Onneksi aikaa tuossa päiväryhmässä riittää kun kukaan ei ole perään tulossa. Ensimmäinen rata näytti tältä:

Rata lähti ihan ok käyntiin ja taidettiin päästä pujottelulle kun alkoi tökkimään. Heti kun meni hommat pieleen niin neiti otti jalat alleen. Vähän aikaan sitä katselin ja sitten meni ihan totaalisesti hermo ja päätin että nyt loppui tuo pelleily. Juoksin koiran kiinni ovelle (meni karkuun niin pitkälle kuin pääsi eli seina tuli vastaan) ja komensin sen tosi kiukkuisesti takaisin ja kävelin perässä varmistaen että varmasti menee. Koulutusohjaajakin oli katsonut vähän kauhuissaan että mitä tästä tulee, mutta itse asiassa Viima meni melkein heti pois siitä aina-mua-hakataan-moodista ja lähti pikemminkin häntä ylhäällä luikkimaan takaisin, loppujen lopuksi juostiin rinta rinnan ja Viima pomppi pari estettäkin matkalla. Toistin tuo vielä toisen kerran, niin että ihan 100-varmasti tiesi että olen vihainen kun häipyy radalta ja sen jälkeen se ei edes yrittänyt karata ja kuitenkin teki rataa ihan entiseen malliin. Eli ei ainakaan huonompaan suuntaan menty vaikka saikin kuulla kunniansa. On se vaan niin ihme pikku epeli välillä... Tämä rata meni sitten aika paljon tuohon, mutta saatiin loppuvaiheessa tehtyä onnistunuttakin pätkää. Rengas ja pujottelu oli vaikeimmat, renkaalla tarvitsee edelleen avustajaa.

Toinen rata oli versio edellisestä:

Puhuttiin koulutusohjaajan kanssa ja sain neuvon että olisin ihan hiljaa muuten radalla, ainoastaan estekäskyt annan. Muuten kaikki turha kannustaminen pois. Ja selkeästi Viima teki paremmin. Tällä radalla ei tullut yhtään karkauksen yritystä ja muutenkin saatiin jopa ratakin toimimaan suurimmaksi osaksi ok. Pujottelu toimi nyt paljon paremmin kuin edellisellä ja muutenkin Viima oli kuulolla ja kun varmasti tiesi mihin mennään niin meni aika vauhdikkaasti.

Pitää koittaa nyt hillitä itseä kaiken tuo pölötyksen kanssa, Viima herkemmin paineistuu siitä. Mutta kun tulee vaan estekäskyt niin toimii hyvin. Mutta on se vaan vaikeaa olla hiljaa, ihan väkisinkin meinaa tulla jotain kannustusta. Olipahan taas ainakin kokemuksia näissä agitreeneissä, nyt kyllä oikeasti saa riittää tuo radalta häippäily, valitettavasti maailma ei aina pyöri juuri niin kuin pieni porokoira tahtoisi...