Tuike aloitti pujottelulla, siinä olikin heti hyvin menoa meininkiä, parempi tehdä tylsä treeni heti alkuun. Hyvin sujui kummaltakin puolelta vauhdista haettuna.

Sitten tehtiin keinutreeni. Alkuun päähän menoa, josta laskeutuminen ja palkka minipöydältä. Tänään selkeästi taas jännitti enemmän, varsinkin viimeiset 30 senttiä keinun päässä oli kovasti vaikeat. Sen sijaan rämäyttelytreeni sujui tosi hyvin, rämäytti reippaasti kahdella tassulla ja sain sen tulemaan kokonaan keinulle, ihan niin kuin alastulokontaktille tultaisiin. Eli hyvää ja huonoa.

Loppuun vielä ratan pätkä, jossa pääsin tekemään alussa urakalla valsseja, sitten oli pari putkea ja lopetus puomille (ratapiirros myöhemmin). Hyvin T luki ja oli mukana, puomilla painoi taas ihan täysiä ja saatiin hyvää vahvistusta alastulokontaktiin namialustan avulla.



Viima teki alkuun samaa radanpätkää kuin Tuikekin, tosin siinä oli huomattavasti (!!) enemmän tekemistä. Lyhennettiin alku pätkiin ja palkkasin aina kahden hypyn jälkeen, siitä sujui loppukin hyvin ja loppujen lopuksi saatiin tehtyä koko rata putkeen ja se meni itse asiassa aika kivasti. Mutta kyllä se töitä vaatii, alussa oli taas karkailua muille esteille (A, keinu, pöytä) ja ei millään meinannut suostua tekemään kutsuhypppyjä, niitä treenattiin erikseen. Kohti hyppääminen ei kyllä sovi yhtään Viimalle, se ei vaan kertakaikkisesti tykkää siitä.

Erikseen tehtiin vielä vähän keinua, josta Vesa sanoi että Viima näkee kun minua jännittää. Ja tottahan se oli, ekalla kerralla häsäsin jotain ja Viima huomasi sen ja meni seuraavalla kerralla paljon varovaisemmin. Ai kun osaisikin olla aina varma ja päämärätietoinen... Rengasta tehtiin myös, siitä yksi sivusta meno, muuten meni oikeasta kolosta. Pujottelu oli hieno!!

Vesa teki loppuun Viiman kanssa putki-hyppy-hyppy-hyppy-suoraa ja se oli aika hauskan näköistä menoa. Viima oli alkuun ihan ihmeissään ja jos erehdyin avaamaan suuni neuvoa antaakseni kesken suorituksen niin Viima pysähtyi saman tien ja alkoi katsomaan minua. Saivat kuitenkin tehtyä mukavia toistoja, tosin heti kun Vesa oli antanut palkan niin Viima juoksi minun luokse istumaan häntä heiluen. Taisi pikkuneidillä mennä pasmat vähän sekaisin, pitääkin miettiä saisiko siitä joskus jotain hyötyä treeniä ajatellen. Koira ensin jollekin toiselle vähäksi aikaa niin josko olisi taas erilailla intoa.